Puun pinnan koskettaminen tuo aivoillemme valtavasti informaatiota. Tuntoaisti kertoo kuivuudesta, tiiviydestä, pihkaisuudesta, sileydestä ja taipuisuudesta. Kuuloaisti lisää tähän puun soinnin joka vahvistaa tai kumoaa oletuksia. Nämä puun soinnin herkät taajuuden välittyvät myös sormien, etenkin niiden luiden välityksellä. Ainakin soitinrakentajat tietävät tämän. Tiivis, hyvä puu aina soi. Kuuntelemalla korvilla ja sormilla tietää puun laadusta usein riittävästi. Tietysti tähän pitää liittää näköaisti, oksaisuutta on turha selata sormilla. En maininnut näköaistia ensimmäisenä koska se on kulttuurissamme itsestäänselvyys.
Puun voi myös tuntea.
Näköorientaatio johtaa tietynlaisiin suuntaumiin kulttuurissa. Se johtaa mm. sisäisen muodon ymmärtämisen heikentymiseen. Siispä puun laadulla ei enää juuri ole merkitystä ihmisille kunha pinta näyttää puulta. Muutenhan suomalaisen sahat olisivat jo aikaa sitten alkaneet selaamaan tiivissyistä puuta eri pinoon höttöpuusta. Siis jos siitä maksettaisiin parempi hinta. Harva perus Reino tai Matti kyselee puun tiiviyden perään ostaessaan mökin lisärakennukseen puuta. Jos puun on kestettävä kovia olosuhteita valitaan kyllästettyä eikä tiivistä ja pihkaista. Se on nyky-Suomen mökki-idylliä keskiverroimmillaan. Pihakalusteet ovat vielä pihalla vielä kun mies/naispolvet ja talot ovat vaipuneet unholaan.
No, minkäs sille mahtaa kun hyvää puuta ei enää riitä kaikille. Pakkohan sitä on nyt kyllästää. Miten Pena muuten tekee mökin terassinsa. Suomen metsä puskevat puuta ennätysvauhdilla. Se kertoo puusepälle omaa tarinaansa – jokohan kohta puun ykköslaatustandardia pitää madaltaa jo neljännen kerran.. Hyvä ei tule nopeasti. Silloinkin kun männyn vuosikasvu 80 vuotiaana alkaa hidastua on siellä vuosikymmeniä eteenpäin käynnissä luonnonmukainen kyllästäminen, pihkottuminen.
Näköorientaatio johtaa myös viilun käytön lisääntymiseen. Kun netissä koittaa ostaa keittiökaapistoja käytettynä, harva ymmärtää mikä on koko puuta ja mikä mdf-levyä tai jopa lastulevyä. Puu on puu kunhan pinta näytää puulta. Kokenut puuihminen erottaa kokopuun soundista, soinnista. Puun tuntua lainataan toki nykyään erittäin onnistuneesti ja laminaattilattian idea on älykäs. Silti puussa on tuntu – kyseisen kasvin koko elämän tarina – jota liiman kanssa puristetussa sahajauhossa ei ole. Siksi puun sointi kertoo paljon – se kertoo kestävyydestä. Vaikka pinta ei olisi kliininen mutta sointi on kunnossa puu kestää sukupolvia.
Puu viihtyy oikeassa metsässä
Suomen metsätalous on mennyt pahasti metsään. Kun puuta viljellään väljästi ja lannoitetaan, metsä kasvaa liian haipakkaan. No selluahan siitä tietysti saa mutta saahan oljesta ja ruokohelpestäkin. Suomessa ei ole tulevaisuutta puusepän teollisuudelle – paitsi jo metsät rauhoitetaan pitkäksi aikaa. Ja siirrytään perinteisiin poimintahakkuisiin. Suomi on pullollaan työn ja rahan tarpeessa olevia metsäkoneyrittäjäpoloja. On otettu niin vakavia askelia bulkkipuuteollisuuden suuntaan, että on vaikea peruuttaa. Onko se mahdollista?
Aina on mahdollista peruuttaa ja palauttaa kansallismateriaalimme kunniaan. Vai olemmeko eri puusta veistettyjä kuin esi-isämme? Kukaan Suomessa ei näe “metsänhoidon” kaunistavan maisemaa. En usko – edes paatunein insinööri. Maan repiminen ja muokkaus on mennyt sillä tavoin pitkälle, ettei perusteeksi riitä muu kuin raha. Mutta entä kun Kiina alkaa tuottamaan halvempaa sellua, kauanka elämme tyhjällä supliikilla suomalaisesta puuosaamisesta. Lähimmällä Suomea puuosaamisen taso on korkea Saksassa, jos mitataan puusepän taidoissa. Aika lähellä siis olisi opettajia. Kyetäänkö Suomessa nöyrtymään ja ottamaan oppi vastaan? On löydettävä joku viisas insinööri joka kertoo miten ylijäreää metsäkonekantaamme käytettäisiin siten, että tulevaisuudessa saisimme kunnollista puuta. Tunnen erään suomalaisen metsurin joka tekee työtään Saksassa. On vaikea niellä hänen väitettään, että Saksassa on enemmän metsää kuin suomessa. Epäilet varmasti tätä väitettä hyvä lukija. Tämä metsuri puhuukin ns. oikeasta metsästä missä kasvaa kunnollista puuta. Sitä on Saksassa osattu varjella. Meneehän iso osa suomen metsien laatupuurippeistä Saksaan, sillä saksalaiset maksavat kunnon puusta yli tuplasti. Venäjältä Suomeen tuotavasta puusta myös karsitaan paras tavara ulkomaanmyyntiin. Suomalaisille myydään jämät, sillä he eivät ilmeisesti erota kunnon puuta vohvelista.
0 Kommentit to “Materiaalin tuntu”